Aurinko laskee taivaan rantaan,
Pimeys rantautuu luokseni,
tunnen kuinka sydämeni hidastaa tahtia,
taivaan porteilla joku pitää hiljaa vahtia.
Mä lennän, heh, luokse enkeleiden,
mietin asioita, jotka oli hyvin ennen kuin otin ne lääkkeet jotka mut hautaan vei.
Antakaa mulle lupa rauhassa levätä, en halua enää päätänne vaivata, anteeksi, olen heikko, epätoivo vallan vei.
¨Lapsi mielessäin itki, en halua kuolla vielä.
Mutta nyt ei muu auta, kuolema on tullut mukaansa hakemaan, en ole koskaan ollut yhtä helpottunut, tuo hahmo mustassa viitassaan meidät hautaan vei.
Me ollaan enkeleitä vain.
Emme mitään suurempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti