Ja niin, aurinko laskee.
Saapuu yö,
se painajainen, taas uusi selviytymistaistelu edessä.
Kuka väsyy ja milloin?
Se nähdään nyt.
Mä juoksen.
Juoksen niin kovaa kuin vain pääsen. Metsässä hirviöt alkaa heräillä, yö on saapunut. Kaikki hyvä, kaikki turvallinen painuu maan alle, piiloon, lepäämään.
Mulla ei ole turvapaikkaa täällä. Mun on päästävä tielle, joka vie turvaan.
Mä olen hento olento. Joka ei kestä pimeää, metsän siimeksessä joku vaanii aikoen hyökätä.
Ne iskee täysillä, ne huutaa, riehuu. Heittelee mua kivillä. Lyyhistyn keskelle metsää, itkien, panikoiden, Mä kuolen jos jään tähän!
Jalat ei jaksa turvaan kantaa. Mun on hyväksyttävä kohtaloni,
Jos tää tähän loppuu, tuothan haudalleni kukkia?
Siinä samassa herään, hyppään lähes huutaen ylös, taas se painajainen sai vallan.
Se olikin vain unta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti