Aurinko laskee, kuu nousee.
Taivas täyttyy pilvistä, vai onko se vain mun silmissä vika?
Auringon aikaan uskaltaa metsässä liikkua, yöllä ei. Kuu sotkee ajatukseni ja suuntavaisto katoaa.
Yöllä mä häviän, hauhdun pois, eikä mua silloin enää ole.
Milloinkohan tää yö jää päälle, niin ettei aurinko enää nouse?
Milloin pimeys valtaa koko maailmani?
Toivottavasti pian. Kuuluu pääni sisältä. Minä haluaisin elää, mutta sitten tulee hän, joka on meistä kaikista vahvin, kuolemaa ihannoiva. Hän on lihaa ja verta, kun läsnä on.
Kuka olen?
Vai olenko mikään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti