sunnuntai 6. elokuuta 2017

14.

Matka kohti parantumista? 
Toivotonta. 
Mä en parane koskaan. 

Pimeys valtaa huoneen,
Yksinäinen lamppu hohtaa nurkan takana.
Mutta mä oon pimeydessä. 
Mieleni pakeni kauas pois. 
Jättäen kehoni pimeyden armoille.
Mieleni piiloutui valoon.
Kehoni ei pääse sinne. 
Pimeyden demonit tulee kohta tappaakseen. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

16.

Pimeä saapuu, hiipii hiljaa selkäni taakse. mä lopun kohta.  Pitäisikö mun vaan nukahtaa ja antaa pimeän laskeutua ylleni.