Hiljaisuus,
Kaikki muut nukkuu.
Koira liikehtii sängyn alla,
Mä istun puhelimen kanssa,
Kuunnellen,
Riehuntaa, joku paiskoo jotakin raskasta esinettä pääni sisällä.
Tunnen kuinka se tekee mieleni seiniin reikiä. Seinät ohuet, kuin paperia. Repeytyi riekaleiksi. Tässä mä istun silti, tyynenä.
Yö on koittanut.
Show alkaa, untenmaille muut meni, mä istun odottaen aamua. Odottaen että aurinko nousee, käskee pimeyden väistyä.
Saan katsoa kuinka pimeys väistyy.
Olla kuoleman väsynyt seuraavaan selviytymistestiin. Anella aamulta että olisi jo yö, että pääsisin vain nukkumaan.
Jos pysyisin nyt 48 tuntia hereillä olisinko sitten niin väsynyt etten enää välittäisi tästä riehumisesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti